the NachtKabarett

Dadan Arkki Dandy

Alkuperäinen kirjoitus ja sisältö © Nick Kushner
Yhteistyössä Gilles R. Maurice
Käännös: TheMagician

Aubrey Beardsley maalannut Jacques-Emile Blanche	Marilyn Manson, DADA:n Arkki Dandy rinnallaan LOW ART GLOOMINATI

"Pidän itseäni tämän ajanjakson arkki dandyna", kuten Manson vertasi itseään uuteen persoonaan luodessaan The Golden Age Of Grotesque albumia, ja niin tämä uusi demagogi sai syntynsä. Termi 'Dandy' sai alkunsa kansanomaisesta taide- ja runoseurasta 1800-luvun myöhemmällä puoliskolla Englannissa ja Ranskassa ollen merkkinä uudesta renessanssista ja dekadenssin aikakaudesta taiteessa, runoudessa ja ekspressionismissa. Dandy voidaan kuvailla henkilönä taiteessa, nimenomaan tämän aikakauden aikana, jolla on radikaaleja poliittisia ja sosiaalisia mielipiteitä, usein shokeeraava tyyli ja pukeutumistapa, joka on usein androgyyninen. Termiä käytti ja teki tunnetuksi sen ajan ekspressionistit, kuten Oscar Wilde ja Aubrey Beardsley, jonka muotokuva on yllä. Manson on maininnut sekä Wilden, että Beardsleyn olleen vaikutteina The Golden Age Of Grotesque albumille, erityisesti ilmaisten ihailunsa ja arvostuksensa Oscar Wildea kohtaan hänen elämästään sekä saavutuksistaan, ja sen voi nähdä edellä mainitusta vertailusta, jossa Manson myös vertasi itseään näihin miehiin, tuoden mieleen tämän ajanjakson tyylin ja juhlitun dekadenssin.

Oscar Wilde vuonna 1882, yksi ensimmäisistä vaikuttajista Mansonin kirjoitelmiin The Golden Age of Grotesque:n aikana sekä alkuperäinen Arkki Dandy.	Manson kesällä 2005 ensimmäisessä online lehdistötiedotteessa koskien tulevaa Phantasmagoria elokuvaa.

Aubrey Beardsley oli tunnetuin hänen kuvituksistaan Wilden näytelmään Salomesta (joista yhtä käytettiin Mansonin kuvastossa, vuoden 2000 esikatselussa kappaleelle The Love Song), joka oli kiistanalainen ja uhkasi menettää rahoituksensa, sillä oli sekä laitonta kuvailla että esittää Raamatullisia tarinoita lavalla Englannissa sinä aikana, etenkin juuri sellaisia sensuaalisia ja eroottisia esittämisiä, sekä Aubrey Beardsleyn kuvituksia sitä varten, joita pidettiin hävyttöminä. Hänen kuvituksensa usein sisälsivät ja kuvailivat monia hävyttömiä ja seksuaalisesti vihjailevia kuvitelmia. Salome näytelmää varten tehdyt ensimmäiset piirrokset hylättiin tylysti toimittajien toimesta, joissa kynttilät olivat fallossymboleita, yhdessä oli masturboiva poika ja toinen kuvaili itse Salomen pitämässä objektia, joka toi liikaa mieleen seksuaalisen mielihyvän välineen toimittajien mielestä. "Kunkin piirustuksen ylittäen [toimittajien] pöydän, ne tutkittiin tarkasti jalokivisepän suurennuslasilla, ylösalaisin ja ympäri ämpäri varmistaakseen, etteivät ne sisältäisi piilotettuja säädyttömyyksiä." Beardsleyn kuvitukset kokonaisuutena vetivät puoleensa paljon kiistanalaisuutta niiden sensuaalisesta minimalistisesta luonteesta johtuen, joutuen demonisoinnin kohteeksi kriitikoiden toimesta, leimaten ne "röyhkeän hävyttömiksi ja väkinäisen hienostumattomiksi" ja hänen työnsä "tarkoitettu houkutella sen vastenmielisyydellä ja röyhkeydellään".

Beardsleyn kuvitelma Juvenalin Kuudenteen Satiiriin, vuonna 1896.	Kuvakaappaus sitomiskohtauksesta Mansonin videosta (s)AINT, vuodelta 2004.

On nähtävissä miksi Manson valitsisi tuoda mieleen tämän aikakauden lukemattomin syin, sen dekadenssin takia, sen kauneuden takia "vastenmielisyyden" kautta ja erityisesti kansan osallistuminen sellaiseen, koska se on GROTESKIUDEN KULTAINEN IKÄ. Ja kuten Manson, Beardsley esitti yleisölle, heidän reaktionsa ollen yhtä suuri osa hänen taidettaan kuin itse hänen taiteensa.

Kuvitus Salomeen, 'Salome on settle', vuodelta 1894.	Beardsleyn kuvitus 'Grotesque' Bon Motsista, vuodelta 1893.	Kuvakaappaus mOBSCENE videosta, Marilyn Manson, vuodelta 2003.

On huomionarvoista sanoa tässä vaiheessa, että suurin osa kaikista NACHTKABARETT:n koristeista sekä estetiikoista on otettu Aubrey Beardsleyn kuvituksista. Beardsley teki myös kuvituksia kokoelmalle lyhytkirjoitelmia ja mietiskelyjä nimeltä Bon Mots, kuten kuuntelijat tunnistavat nimen osaksi sanoituksia The Golden Age Of Grotesque albumin nimikkokappaleeseen. Mutta samoin kuin kulttuurin dekadenssi ja rappio 1930-luvun Weimarin Saksassa, tämä Dandyismin suuntaus 1800-luvun lopulla Euroopassa oli erittäin inspiroiva The Golden Age Of Grotesque albumille, Dekadenssin, Turmeltuneisuuden ja Ekspressionismin uuden kukoistuksen aikakautena. Ja tämän tiedon valossa, mitä hänen esityksensä ja taiteensa tuo mieleen, nauttien suuresti ja tuoden takaisin tämän juhlan, ekspressionismista burleskiin ja siitä vaudevilleen ja kabareehen antaa Mansonille hyvin ansaitun Arkki Dandyn tittelin.

'Bathyllus Posturing', Beardsley:n kuvitelma Juvenaliksen Kuudennesta Satiirista, vuodelta 1896.	'The Green Whore of Love' (Series 3), vesivärimaalaus Marilyn Mansonilta esittäen samankaltaista asentoa.

"Opettelen sanat pornoelokuviin / Tämä on uusi uskonto minulle" (Marilyn Manson, sanoitukset kappaleesta 'Slutgarden' (Lutkapuutarha), albumilta The Golden Age of Grotesque). Marilyn Manson pornografisessa pannatussa videossa (s)AINT, jonka ohjasi Asia Argento ja joka julkistettiin 'Lest We Forget' DVD:llä.

Kolme Aubrey Beardsleyn kuvitusta Aristofaneen Lysistratea varten, hänen tunnetuimmat pornografiset kuvituksensa, joita hän anoi julkaisijaltaan tuhottavaksi käännyttyään katoliseksi kirjeessä, jonka hän lähetti kuolinpediltään Ranskasta: “ja kaiken pyhän nimessä kaikki rivot piirustukset.”

Vasemmalla; kuvakaappaus backstage kohtauksesta 'This Is The New Shit' videosta. Keskellä; Arkki Dandy mOBSCENE videosta. Oikealla; Marilyn Manson Mechanical Animals ajanjaksolla, jo silloin pukeutuen Dandymaisiin estetiikoihin, erityisesti sopien Glam Rock persoonaan, jota hän ruumiillisti silloin.

 

 

Kuten aina Mansonin luomuksissa, ja erityisesti The Golden Age of Grotesque:ssa, tämä itsenimittämä titteli Dadan Arkki Dandy (jonka täysinäisyys paljastettiin yllä olevassa päiväkirjaviestissä) saa alkuperänsä yhdistettyjen aikojen ja paikkojen moninaisuuksista: 1920-luvun Dadaismi (iso vaikutus albumiin, kuten mainitaan "Rappiotaide" osiossa) täten yllättäen limittyy 1800-luvun Dandyismin kanssa läpi Marilyn Mansonin alkemian.

Vaikka tämä Dandyn ja Dadan yhdistäminen saattaa tuntua epätavalliselta, siitä tulee erityisen sopivaa mikäli otamme huomioon, että Raoul Hausmannia kutsuttiin erittäin samanlaisella tittelillä, tarkemmin tämän taitelijan rakastajattaren Hannah Höch puolesta hänen kuvamontaasissaan 'Da Dandy' (jonka otsikko on myös toistettu graafisena elementtinä kollaasissa), jossa hän ironisesti viittaa Berliinin Dada ryhmän ja Saksan yhteiskunnan tekopyhyyteen kokonaisuutena, hänen sukupuoltansa kohtaan. Monikerroksinen asetelma karrikoi Hausmannin siluettina täytettynä leiketyillä kuvilla suosituista naisten viikkolehdistä, symboloiden hänen lukuisia nuoria kilpakosijoitaan, aivan kuten Para-Noir kappaleessa kuultavien päällekkäisten äänien vihjaileva kakofonia, kun Manson kuuntelee "maailman naisia" listaamaan heidän syynsä hänen panemisekseen...

 

'Da Dandy', vuodelta 1919. Hannah Höchin moniosainen kuvamontaasi, joka esittää Hausmannin päätä siluettina tehtynä pelkistä nuorten muodikkaiden naisten motiiveista viettelevillä asennoilla, silmillä ja hymyillä kohti häntä, herättäen Höchin vaikean suhteen taiteilijan kanssa.	'Sillä Jumala niin rakasti tätä maailmaa, että hän antoi ainoan synnytetyn poikansa', vuodelta 2004. Marilyn Mansonin dadamainen kollaasi valokuvista ja Raamatun kappaleista, jotka on listattu Jumallaastari sivulla, mukaanlukien tämän konseptin syvällinen analyysi.

 

 

Tietty Mansonin samastuminen Dadaan menee paljon pidemmälle kuin pelkkään itseoikeutukseen, idealla, että "kaikki on sanottu taiteessa" lainattuna Duchampilta, lapsellisella spontaaniudella joka on rakasta Mansonille, ja ennen kaikkea kaikki ne lukuiset keksityt sanat, jotka Manson tarkasti kylvi sanoituksiin ja kappalenimiin, ilmeisin ollen tietty 'Doll-dagga buzz-buzz ziggety-zag'. Nämä tekniikat selvästi herättävät Dadaistista tapaa leikkiä sanoilla, foneemeilla ja onomatopoeeteilla, kollaaseissa ja optofoneettisessa runoissa, joka heijastuu myös typografisissa asetelmissa albumin vihkosessa, etenkin 'This Is The New Shit' kappaleen nimessä (yllä, singlen kansikuva).

 

Vasemmalla; Raoul Hausmannin "ABCD", kollaasi vuodelta 1924 sanaleikeistä, kirjaimista ja rytmeistä. Keskellä; John Heartfieldin kuvamontaasi vuodelta 1920 'Der Dada' #3:een, käyttäen samaa Hausmannin valokuvaa näkyvämmällä monokkelilla. Oikealla; "Kp´erioum", Hausmannin optofoneettinen runo, vuodelta 1928.

 

Manson jatkoi kunnioituksen osoittamistaan tälle ryhmälle hänen omalla pilkkaavalla tavallaan useilla kollaaseilla mukaanlukien Jumallaastari vesivärityöllään yllä, joka julkistettiin Lest We Forget kuvamateriaalissa ja myöhemmin kolmessa kuvamontaasiomakuvassa MarilynManson.com sivustoa varten esiteltynä alla:

Kolme Hausmanninlaista montaasia esittäen Mansonia hänen oman sivustonsa myöhemmissä inkarnaatioissa, vastaavasti käyttäen niitä Celebritarian tunnuskuvassa, koristellen MarilynManson.com sivuston alkusivua vuoden 2006 huhtikuun versiossa, sen myöhemmässä Taideosiossa (myös vuodelta 2006), sekä sen vuoden 2007 Uutissivulla Eat Me, Drink Me tyylillä.

Raoul Hausmannin kolme kollaasia vuodelta 1920: 'Tatlin at Home', 'The Art Critic' sekä 'Selfportrait of the Dada-Oven', todennäköisiä vaikutuksia ylläoleville montaaseille.

Home

All writings, images and content © 2004-2024 Nick Kushner
Any unauthorized reproduction without prior written consent from the author, other than a brief excerpt for review or linking purposes, is a violation of copyright.
Technological innovations by Alex Deleyn